Oikeaa polveani oli kuumottanut jo jonkin aikaa, ihan kuin sillä mokomalla olisi alkanut vaihdevuodet. Ensimmäisen viikon asia nauratti, parin viikon jälkeen alkoi pelottaa. Kolmen viikon kuumotuksen jälkeen soitin terveyskeskukseen, reuma ja muut kauhukuvat mielessäni. Lääkärinaikoja ei tietenkään ollut tarjolla yli kuukauteen, joten sain käskyn mennä päivystykseen. Toisen pikaisen puhelun jälkeen sain päivystyksestä illan viimeisen ajan.
Ajat päivystyksessä oli tietenkin myöhässä ja kello lähenteli yhdeksää, kun olin vihdoin yksin odotussalissa. Sitten tumma, hyvännäköinen ja ei niin paljon minua vanhempi mieslääkäri huusi nimeäni ja hymyili kun kättelimme. Astuin sisään tutkimushuoneeseen.
Istuin kirkkaiden valojen alle ja kerroin, mikä polveani vaivaa. Tumma lääkärini nauroi ja pyysi nostamaan housujeni lahkeen ylös. Tein työtä käskettynä ja hän nosti jalkani syliinsä, käänteli ja paineli sitä välillä kysyen ’sattuuko tämä?’. Joskus sattui, joskus ei. Lopulta sain luvan laskea jalkani maahan, mutta lääkäri ei vielä sanonut mitään polvestani. ’Ota housut pois ja nouse seisomaan,’ mies sanoi sen sijaan. En minä tähän ollut varautunut! Mutta en uskaltanut alkaa väittämään vastaankaan, joten riisuin housuni. ’Käänny selin.’ Poskia alkoi kuumottaa nolostuksesta. Halusin sanoa ei, sillä päälläni oli hipsterit, jotka jättävät enemmän paljaaksi kuin peittävät. Menin kuitenkin seisomaan selin lääkärini eteen, odottaen uutta käskyä. ’Kävele tuonne seinälle ja takaisin.’ Tämä on jo kidutusta! Mutta edelleen tottelin ja catwalk-kierroksen jälkeen jäin seisomaan yhä tuolillaan istuvan lääkärin silmien eteen. Hetken odotuksen jälkeen lääkäri polvistui eteeni ja laittoi sormensa… jalkapohjieni alle. ’Sulla on toinen jalka kuin kavio jalkapohjasta ja vielä toista jalkaa lyhyempi. Voit laittaa housut päälle.’
Ennen lähtöäni kävimme lyhyen keskustelun kenkien valinnasta ja pohjallisista. Jos en hankkisi pohjallista oikeaan kaviooni, tiedossa olisi varmasti selkävaivoja ja lonkkaongelmia. Lähtiessäni kiitin ystävällistä lääkäriä ja muistin hankkia pohjallisen reilun kuukauden kuluttua.
Jos näit tässä tositarinassa jotain kaksimielistä, niin se johtuu vain sinun likaisesta mielikuvituksestasi. Ja ehkä kymmenesosan verran harhaanjohtavasta otsikosta. Tarina opettaa kuitenkin pari asiaa. Vaikka menisit lääkäriin hammaskivun takia, valitse aina alusvaatteet tarkasti. Ja toiseksi, kaikki ei ole kaksimielistä. Joten seitsemän Ave Mariaa sinulle kultaseni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti